Pandemia veti meidät väistämättä erilleen. Monet työyhteisöt ovat olleet pitkään hajallaan ja ymmärrys toistemme työn luonteesta ja arjen haasteista on ehkä vähentynyt. Kaikkien kokemukset koronarajoitusten yhteiskunnasta eivät ole omiemme kaltaisia. Tarvitaan ekstra-annos empatiaa, jotta takaisin tuleminen ja eri ammattiryhmien välisen ymmärryksen palauttaminen onnistuu.
Meille viestijöille pandemia-ajan arki oli lisääntyneen kiireen ja etätöiden aikaa. Jo keväällä 2021 viestintäalan ammattilaiset kertoivat ProComin tuottamassa Luottamus ja maine -tutkimuksessa koronakriisin lisänneen työmääriä merkittävästi.
Tämä on yhden ammattiryhmän kokemus, mutta sitä ei tietenkään voi yleistää. Yleistämiseen olisi helppo solahtaa, sillä etätyössä alkaa kuvitella omien kokemusten olevan yleismaailmallisia. Oman ammattiryhmämme sisällä olemme puhuneet keskenämme kovista paineista, joita etäaika meille loi. Kokemukset ovat todellisia, mutta samanlaisia eivät jaa sairaanhoitajat, kaupanalan työntekijät tai kulttuurialan väki.
Mediakin yleisti keskiluokkaista korona-arkea
Myös median maailmassa korona-aika on näyttäytynyt etätyöläisten ja toimistoväen tuskailuna. Long Playn toimituspäällikkö Anu Silfverberg muistutti alkukeväästä 2022 perjantaikirjeessään, kuinka vahvasti toimitusten keskiluokkaoletus vaikuttaa mediasisältöihin. Hän oli havahtunut siihen, että googlaamalla sanayhdistelmän ”korona muutti työelämää” tulokseksi tulee pitkä lista jutuista, joissa ruoditaan keskiluokan etätyötä eri näkökulmista. Jutuissa toistellaan hänen mukaansa yksioikoista näkemystä, jossa ”me kaikki” olemme nyt oppineet ihan erilaiseen työkulttuuriin.
Silfverbergin huomio on terävä – ja tarpeellinen. Siksi haastan meitä viestijöitäkin pohtimaan, ettemme ammattiryhmänä sorru vastaavanlaiseen kapeakatseisuuteen omassa työssämme.
Etäisyys vähentää kykyä empatiaan
Etäisyys sulkee helposti silmämme muiden kokemuksilta. Siksi se myös vähentää kykyämme osoittaa empatiaa. Ja totta vieköön, sitä tarvittaisiin – erityisesti juuri nyt. Enemmän kuin koskaan tarvitaan selkeää viestintää, jolla tavoitellaan yhteisöllisyyden palauttamista. Tästä muistuttaa myös Ylen haastattelema tutkija Miia Paakkanen. Hän korostaa, että jos työyhteisössä ei ole empatiaa, katoavat myös luottamus ja luovuus. Samalla vähenee ihmisten halu yhteistyöhön. Tämä vaikuttaa puolestaan työntekijöiden hyvinvointiin ja työn tuottavuuteen.
Viestijät ovat merkittäviä tekijöitä työyhteisöjen yhtenäisyyden rakentamisessa. Korona-aika on tuonut viestinnälle lisäarvostusta, minkä ProComin tutkimuskin toi esille. Asetetaan tavoitteeksi, että viestinnän arvostus edelleen säilyy kaikissa kohde- ja sidosryhmissämme. Se edellyttää, että osaamme ottaa huomioon eri ihmisryhmien erilaiset kokemukset pandemia-ajasta.
Viestijöinä meillä on etulyöntiasema yhteiskunnallisen pulssin osoittajina. Pandemian ja eristyneisyyden jälkihoito tulee kestämään kauan ja kärsijöitä ovat olleet monet sellaiset ammattiryhmät, joiden ääni ei normaalioloissakaan ole tullut kuulluksi.
