Näin teet parem­paa vas­tuul­li­suus­vies­tin­tää

Vas­tuul­li­suut­ta vaa­di­taan kai­kil­ta – ja hyvä niin. Van­ho­jen toi­min­ta­ta­po­jen muut­ta­mi­nen vas­tuul­li­sem­paan suun­taan on askel koh­ti parem­paa maa­il­maa. Usein se on myös yri­tyk­sil­le toi­min­nan jat­ku­vuu­den kan­nal­ta vält­tä­mä­tön­tä. Vaa­ti­mus­ten myö­tä vas­tuul­li­suus­vies­tin­nän­kin roo­li on kas­va­nut val­ta­vak­si. Kan­sa­lai­set halua­vat tie­toa, ja eri toi­mi­jat halua­vat jakaa sitä.

Vas­tuul­li­sis­ta teois­ta vies­ti­mi­nen on kui­ten­kin oma lajin­sa, jos­sa on omat haas­teen­sa. Teot ovat toi­saal­ta täs­sä het­kes­sä hyvä kei­no saa­da huo­mio­ta, mikä hou­kut­te­lee eri­lai­siin hep­poi­siin­kin ulos­tu­loi­hin. Toi­saal­ta vas­tuul­li­suus on niin tiu­kan syy­nin alla, että sii­tä vies­ti­mis­tä saa­te­taan väl­tel­lä sil­loin­kin, kun oike­aa ker­rot­ta­vaa oli­si. Kukaan ei halua osak­seen täys­lai­dal­lis­ta viher­pe­susyy­tök­siä.

Lis­ta­sin alle vink­ke­jä vas­tuul­li­suus­vies­tin­tään. Nii­den avul­la väl­tät suu­rim­mat suden­kuo­pat ja hyö­dyn­nät oman orga­ni­saa­tio­si hyvät teot myös vies­tin­näl­li­ses­ti.

1. Älä tee vas­tuul­li­suus­vies­tin­tää.

Tee sen sijaan vas­tuul­li­sia teko­ja ja vies­ti niis­tä. Vas­tuul­li­suus­vies­tin­tää ei ole ole­mas­sa kon­kreet­ti­sis­ta teois­ta irral­li­se­na koko­nai­suu­te­na. Jos haluat ker­toa maa­il­mal­le, kuin­ka vas­tuul­li­nen oma orga­ni­saa­tio­si on, sen pitää myös olla sel­lai­nen.

2. Älä tuu­le­ta lii­an aikai­sin. 

”Olem­me vas­tuul­li­nen toi­mi­ja, kos­ka luo­vuim­me muo­vi­pul­lois­ta.” Tämän tyyp­pi­set ulos­tu­lot eivät ole uskot­ta­via, ja ne hou­kut­te­le­vat kri­tiik­kiä kuin teras­si­va­lo ötö­köi­tä. Vas­tuul­li­suus­työs­sä on har­voin sel­ke­ää maa­li­vii­vaa, jon­ka jäl­keen voi jar­rut­taa ja nos­taa kädet pys­tyyn. Ker­ro kai­kis­ta eri tason tavoit­teis­ta ja sii­tä, onko muo­vi­pul­lois­ta luo­pu­mi­nen osa isom­paa tavoi­tet­ta. 

3. Väl­tä suur­piir­tei­syyt­tä. 

Pit­kän aika­vä­lin hii­li­neut­raa­lius­ta­voit­teet ovat jo esil­lä. Nii­tä on val­tioil­la, yri­tyk­sil­lä, eri aloil­la, kun­nil­la… Kaik­ki ovat aset­ta­neet omat maa­li­vii­van­sa. Pit­kän aika­vä­lin tavoit­teet ovat hie­no asia, mut­ta ne kai­paa­vat kave­rik­seen kon­kre­ti­aa. Sel­keä suun­ni­tel­ma tai väli­ta­voit­teet tuo­vat vies­tin­tään uskot­ta­vuut­ta. Yksi­näi­nen hori­son­tis­sa siin­tä­vä tavoi­te kuu­los­taa hel­pos­ti pel­käl­tä sana­he­li­näl­tä. 

4. Vas­tuul­li­suus on muu­ta­kin kuin ilmas­to­te­ko­ja.

Vas­tuul­li­suus­vies­tin­näs­sä käsit­teet usein sekoit­tu­vat. Ilmas­to- ja ympä­ris­tö­teot ovat toki hie­no asia, mut­ta vas­tuul­li­suus on moniu­lot­tei­sem­pi koko­nai­suus, jol­la on eri­lai­sia sosi­aa­li­sia ja talou­del­li­sia­kin ulot­tu­vuuk­sia. Eri toi­mi­joil­la tie­tys­ti pai­not­tu­vat eri ulot­tu­vuu­det, mut­ta kun ker­rot panos­tuk­sis­ta yhteen osa-alu­ee­seen, kan­nat­taa poh­tia käy­tet­tä­viä käsit­tei­tä.

5. Ole avoin ja rehel­li­nen myös sii­nä mis­sä on paran­net­ta­vaa. 

Mikään toi­mi­ja ei ole sata­pro­sent­ti­ses­ti vas­tuul­li­nen. Aina löy­tyy paran­net­ta­vaa. On pal­jon parem­pi myön­tää oma epä­täy­del­li­syy­ten­sä kuin yrit­tää esiin­tyä parem­pa­na kuin on. Suu­ri ylei­sö kyl­lä löy­tää epä­koh­dat sil­män­kään­tö­tem­puis­ta huo­li­mat­ta. 

Vas­tuul­li­suu­des­sa ei ole oiko­tie­tä onneen. Kysees­sä ei ole yksit­täi­nen kil­pai­lu vaan elä­män mit­tai­nen kehi­tys­kaa­ri. Pie­net arki­päi­väi­set teot tai vuo­si­kym­me­nien pää­hän aset­tu­vat tavoit­teet eivät ole yksi­nään vakuut­ta­via. Yhdes­sä ne kui­ten­kin maa­laa­vat koko­nais­ku­van vas­tuul­li­seen toi­min­taa täh­tää­väs­tä orga­ni­saa­tios­ta. Ker­ro, miten yksit­täi­set teot liit­ty­vät teil­lä suu­rem­paan koko­nai­suu­teen tai min­kä­lai­siin välie­tap­pei­hin pit­kän aika­vä­lin tavoit­teet on jaet­tu. 

Vas­tuul­li­suus­vies­tin­tä on tär­ke­ää. Hyvis­tä teois­ta ja uusis­ta käy­tän­teis­tä ker­to­mi­sel­la on monia hyö­ty­jä. Se vakuut­taa asiak­kaat ja yhteis­työ­kump­pa­nit. Se kan­nus­taa mui­ta toi­mi­maan vas­tuul­li­sem­min. Ja muut­taa asen­tei­ta. Mitä useam­pi toi­mi­ja ker­too omis­ta vas­tuul­li­sis­ta valin­nois­taan, sitä luon­nol­li­sem­mal­ta nii­den teke­mi­nen tun­tuu muil­le­kin.