Puo­lus­te­taan yhdes­sä laa­du­kas­ta jour­na­lis­mia

Mik­si minua mie­ti­tyt­tää se, että teke­mä­ni tie­do­te kel­paa jour­na­lis­ti­sek­si sisäl­lök­si sel­lai­se­naan? Eikö vies­ti­jän kuu­lui­si olla sii­tä rie­muis­saan?

Vie­lä 1990-luvul­la mei­tä toi­mi­tuk­ses­sa kovas­ti nau­rat­ti, kun kol­le­ga narah­ti koko­nai­sen tie­dot­teen copy­pas­tet­ta­mi­ses­ta suo­raan leh­ti­ju­tuk­si. Selit­te­lyl­lä sii­tä ei sel­vin­nyt, sil­lä muun teks­tin ohel­la leh­ti­teks­tiin pää­tyi­vät myös tie­dot­teen lopus­sa olleet lisä­tie­to­jen anta­jan yhteys­tie­dot. Myön­nän, että pilk­ka­sim­me kave­ria: lais­kaa ja epä­am­mat­ti­mais­ta.

Siir­ryin vii­me vuon­na toi­mit­ta­jan hom­mis­ta vies­tin­tä­stra­te­gik­si. Enää ei nau­ra­ta.

Toi­mi­tus­ten ala­ti kutis­tu­va työn­te­ki­jä­mää­rä ja kroo­ni­sek­si muut­tu­nut kii­re on joh­ta­nut sii­hen, että lii­an moni tie­do­te pää­tyy leh­teen ja net­tiin sel­lai­se­naan. Verk­ko nie­lee loput­to­mas­ti tava­raa, ja kun teki­jöi­tä ei ole tar­peek­si, mate­ri­aa­lik­si kel­paa­vat säh­kö­pos­tiin kolah­ta­vat tie­dot­teet. Nope­aa ja käte­vää mut­tei kun­niak­si jour­na­lis­mil­le.

Mui­noin seu­lan läpäi­si­vät lähin­nä tapah­tu­ma­tie­dot­teet. Nii­den jour­na­lis­tis­ten näkö­kul­mien perään ei niin tiu­kas­ti tar­vin­nut kysel­lä. Nap­sit­tiin vain pois tur­hat adjek­tii­vit. Nyt leik­kaa-lii­maa-ilmiö on vain laa­jen­tu­nut. Vies­tin­tä­toi­mis­tois­sa tie­de­tään, että toi­mi­tuk­sis­sa tie­do­te­teks­tiin kajo­taan enää har­voin.

Huo­mau­tus kon­kre­ti­soi ilmiön

Meil­le vies­ti­jöil­le tilan­ne on tie­ten­kin her­kul­li­nen. Oman tie­dot­teen solah­ta­mi­nen leh­teen sel­lai­se­naan on tie­tys­ti pal­kit­se­vaa. Asia­kas saa halua­man­sa näky­vyy­den. Kukaan ei kyse­le ikä­viä kysy­myk­siä tai kysee­na­lais­ta väit­tei­tä. Sävyn­kin on saa­nut itse vali­ta.

Kesän aika­na copy-pas­te-ilmiös­tä on kes­kus­tel­tu laa­jem­min­kin. Jul­ki­sen sanan neu­vos­to antoi alku­ke­säs­tä Kymen Sano­mil­le huo­mau­tuk­sen leh­den jul­kais­tua uuti­sen, joka oli otsik­koa myö­ten kopio tie­dot­tees­ta. Kir­joit­ta­jak­si oli mer­kit­ty Kymen Sano­mien toi­mit­ta­ja eikä läh­det­tä mai­nit­tu. Omaa uutis­han­kin­taa ei ollut. Toi­mi­tuk­sel­li­sen työn osuus oli neu­vos­ton mukaan niin vähäi­nen, että luki­jal­le oli­si pitä­nyt ker­toa tie­to­jen perus­tu­van pel­käs­tään tie­dot­tee­seen. Kan­te­lun oli teh­nyt tie­dot­teen kir­joit­ta­ja.

Tie­do­te vai uuti­nen?

Mik­si tie­do­te yhä useam­min kel­paa uuti­sek­si sel­lai­se­naan? Mihin kato­si jour­na­lis­ti­nen perus­pe­ri­aa­te, jon­ka mukaan yhden läh­teen jut­tu ei ole uutis­jut­tu?

Eivät­hän kopio­ju­tut ole jour­na­lis­mia. Vaik­ka omaa uutis­han­kin­taa ei teh­täi­si­kään, tie­dot­tei­ta käsit­te­le­vä toi­mit­ta­ja vähin­tään­kin nap­paa pois kan­na­no­tot, jot­ka tie­dot­tees­sa esi­te­tään totea­muk­si­na tai läh­teet­tä. Oma­ke­hut ja yli­sa­nat kuu­lu­vat samaan kate­go­ri­aan. Fak­tat­kin pitäi­si tar­kis­taa.

Yksi seli­tys löy­tyy toki toi­mi­tus­ten ahdin­gos­ta, mut­ta se ei ole ainut. Yri­tys­vies­tin­tää tekee vies­tin­tä­toi­mis­tois­sa ja yri­tys­ten vies­tin­tä­osas­toil­la ammat­ti­ryh­mä, jos­sa yhä useam­mal­la on toi­mit­ta­ja­taus­ta. Meil­lä on sel­käy­ti­mes­säm­me uutis­ju­tun raken­ne ja tie­to sii­tä, mil­lai­nen kär­ki kel­paa. Puem­me tie­dot­teen uuti­sek­si ja osaam­me muo­toil­la sitaa­tit uutis­teks­ti­kel­poi­sik­si. Hyvin teh­ty tie­do­te on siis kel­po uuti­nen.

Toi­mit­ta­jat ja vies­ti­jät kui­ten­kin tie­tä­vät, että tie­dot­tees­sa ker­ro­taan ne asiat, jot­ka halu­taan itse ker­toa. Uuti­sen teh­tä­vä on nos­taa esiin kaik­ki asi­aan liit­ty­vät mer­ki­tyk­sel­li­set näkö­kul­mat ja antaa mah­dol­li­suus myös kri­tii­kil­le. Luki­jal­la pitää olla oikeus tie­tää, jos ”uuti­sen” teki­jä onkin yri­tyk­sen tie­dot­ta­ja. Toki media­kriit­ti­nen kulut­ta­ja sen huo­maa. Mut­ta huo­maa­vat­ko kaik­ki?

Kuka voit­taa?

Vaik­ka suk­ka­na läpi men­nyt tie­dot­tee­ni on minul­le vies­tin­nän teki­jä­nä voit­to, enti­se­nä toi­mit­ta­ja­na se suret­taa minua. Täs­sä ral­lis­sa on nimit­täin vain häviä­jiä.

On sel­vää, että kopio­jour­na­lis­mi muren­taa uutis­vä­li­nei­den uskot­ta­vuut­ta. Por­tin­var­ti­jal­la on roo­li, johon Suo­mes­sa on luo­tet­tu poik­keuk­sel­li­sen vah­vas­ti. Me ammat­ti­vies­ti­jät olem­me myös tähän saak­ka aja­tel­leet, että tyh­jää tai vää­ris­tel­tyä ei toi­mi­tuk­sil­le kan­na­ta tar­jo­ta. Sitä tol­ku­tam­me myös asiak­kail­lem­me.

Vies­tin­nän ja jour­na­lis­min väli­sen rajan madal­tu­mi­nen tar­koit­taa, että yri­tyk­sis­sä teh­dään entis­tä laa­duk­kaam­pia, jour­na­lis­ti­sin kri­tee­rein tuo­tet­tu­ja sisäl­tö­jä. Se ei kui­ten­kaan saa tar­koit­taa sitä, että jour­na­lis­tit heit­tä­vät peri­aat­teen­sa romu­kop­paan.

Jos toi­mit­ta­ja ei haas­ta, tar­kas­te­le asioi­ta kriit­ti­ses­ti eikä avaa ilmiöi­den taus­to­ja tai tart­tuu sii­hen tyh­jään­kin, häviä­jiä ovat luki­joi­den lisäk­si omis­ta teois­taan vies­ti­vät yri­tyk­set ja yhtei­söt. On mei­dän jokai­sen etu, että media on jat­kos­sa­kin uskot­ta­va ja kriit­ti­nen vies­tin­tä­ka­na­va. Laa­duk­kaan jour­na­lis­min puo­lus­ta­mi­nen ei ole pois vies­ti­jöil­tä tai hei­dän asiak­kail­taan. Päin­vas­toin, se tukee sitä työ­tä, jota me teem­me. Kriit­ti­nen jour­na­lis­mi sataa läpi­nä­ky­väs­ti toi­mi­vien ja vas­tuul­lis­ten yri­tys­ten laa­riin.