Jotta vastuullisuus olisi muutakin kuin sanahelinää, vaaditaan organisaatiolta rutkasti avoimuutta. Avoimuus taas vaatii rohkeutta käsitellä vaikeatkin asiat – erityisesti ne, joissa on parannettavaa eli jotka ovat keskeneräisiä.
Uuden vuoden alkaessa ahmimme trendikatsauksia: mitkä ovat tulevan vuoden trendejä? Päädyin kuitenkin aiheeseen, jota tällä hetkellä paljon hypetetään, mutta joka ei silti ole ohimenevä trendi.
Vastuullisuudesta viestiminen on aina ollut meillä työpöydällä. Tekemisen tahti kiihtyi viime vuonna, ja saimme auttaa entistä useampaa asiakastamme vastuullisuudessa. Olemme yhdessä rakentaneet vastuullisuusohjelmia ja konsepteja sekä tehneet vastuullisuusviestintää.
Silti kerta toisensa jälkeen ilmoille on heitetty sama kysymys: onko sellaista edes olemassa kuin vastuullisuusviestintä? Itsekin usein sanon, ettei ole. On olemassa vain vastuullisuutta ja siitä tehtävää viestintää.
Mitä oikeastaan on vastuullisuusviestintä?
Selvää on, että vastuullisuusviestinnän osaajat ovat tällä hetkellä aivan avainasemassa. Ilman meitä ei paraskaan vastuullisuustyö aukene – sisäisesti tai ulkoisille sidosryhmille. Ilman fiksua viestintää se arvokas työ, jota ympäristö‑, laatu- ja lukuisat muut asiantuntijat (ESG, CSR, QEHS ja niin edelleen) yrityksissä tekevät, jää piiloon. Eikä vastuullisuusasiantuntijoiden tehtävä olekaan olla myös viestinnän osaajia.
Mutta silti vastuullisuudesta on pystyttävä kertomaan kaikille sidosryhmille – ei vain niille, jotka osaavat puhua vastuullisuusjargonia.
Siksi vastuullisuusviestinnän osaajien merkitys on kasvussa. Parhaimmillaan osaamme kysyä, selittää, tulkita ja kiteyttää sen valtavan työn, jota yrityksessä tehdään. Vastuullisuusviestintä ei ole mitään rakettitiedettä, mutta siihen tarvitaan uteliaisuutta, rohkeutta ja kykyä nähdä – ja kertoa – se olennainen.
Onko vastuullinen yhtä kuin valmis?
Mutta mistä löytäisimme lisää rokkaa ja rohkeutta vastuullisuusviestintään? Väitän, että meitä rajoittaa usein pelko, koska ”kaikki ei ole vielä valmista” tai ”meillä tämä asia on vielä kovin keskeneräinen”. Vastuullisuuden rosoja ja puutteita ei kerta kaikkiaan ole helppo nostaa esille. On yksinkertaisesti helpompaa keskittyä kertomaan vain siitä, mikä on mennyt putkeen. Mutta samalla jää kertomatta siitä keskeneräisestä ja kehittämisestä.
Vastuullisuustyön kaikkein tärkein tavoite on kuitenkin tehdä asioita vastuullisemmin, jotta meillä olisi kestävämpi tulevaisuus. Kuitenkin usein juutumme pyörittämään looppia vastuullinen vs. vastuuton. Tulkitsemmeko termin ”vastuullinen yritys” itse asiassa aivan väärin?
Minusta vastuullinen yritys pikemminkin kertoo haasteistaan ja siitä, missä on eniten kehitettävää. Eikä termi ”vastuullinen yritys” tarkoita, että kaikki olisi täydellistä tai valmista. Päinvastoin. Vastuullinen yritys on sellainen, joka tekee työtä tehdäkseen asioita paremmin. Vastuullisuus on yrityskulttuurissa.
Siksi vastuullinen on erisuuri kuin valmis. Vastuullisuutta on kommunikoida siitäkin, mikä on keskeneräistä.