Vas­tuul­li­suus läh­tee roh­keu­des­ta ker­toa kes­ke­ne­räi­syy­des­tä

Jot­ta vas­tuul­li­suus oli­si muu­ta­kin kuin sana­he­li­nää, vaa­di­taan orga­ni­saa­tiol­ta rut­kas­ti avoi­muut­ta. Avoi­muus taas vaa­tii roh­keut­ta käsi­tel­lä vai­keat­kin asiat – eri­tyi­ses­ti ne, jois­sa on paran­net­ta­vaa eli jot­ka ovat kes­ke­ne­räi­siä.

Uuden vuo­den alkaes­sa ahmim­me tren­di­kat­sauk­sia: mit­kä ovat tule­van vuo­den tren­de­jä? Pää­dyin kui­ten­kin aihee­seen, jota täl­lä het­kel­lä pal­jon hype­te­tään, mut­ta joka ei sil­ti ole ohi­me­ne­vä tren­di.

Vas­tuul­li­suu­des­ta vies­ti­mi­nen on aina ollut meil­lä työ­pöy­däl­lä. Teke­mi­sen tah­ti kiih­tyi vii­me vuon­na, ja saim­me aut­taa entis­tä useam­paa asia­kas­tam­me vas­tuul­li­suu­des­sa. Olem­me yhdes­sä raken­ta­neet vas­tuul­li­suus­oh­jel­mia ja kon­sep­te­ja sekä teh­neet vas­tuul­li­suus­vies­tin­tää.

Sil­ti ker­ta toi­sen­sa jäl­keen ilmoil­le on hei­tet­ty sama kysy­mys: onko sel­lais­ta edes ole­mas­sa kuin vas­tuul­li­suus­vies­tin­tä? Itse­kin usein sanon, ettei ole. On ole­mas­sa vain vas­tuul­li­suut­ta ja sii­tä teh­tä­vää vies­tin­tää.

Mitä oikeas­taan on vas­tuul­li­suus­vies­tin­tä?

Sel­vää on, että vas­tuul­li­suus­vies­tin­nän osaa­jat ovat täl­lä het­kel­lä aivan avai­na­se­mas­sa. Ilman mei­tä ei paras­kaan vas­tuul­li­suus­työ auke­ne – sisäi­ses­ti tai ulkoi­sil­le sidos­ryh­mil­le. Ilman fik­sua vies­tin­tää se arvo­kas työ, jota ympäristö‑, laa­tu- ja lukui­sat muut asian­tun­ti­jat (ESG, CSR, QEHS ja niin edel­leen) yri­tyk­sis­sä teke­vät, jää pii­loon. Eikä vas­tuul­li­suus­asian­tun­ti­joi­den teh­tä­vä ole­kaan olla myös vies­tin­nän osaa­jia.

Mut­ta sil­ti vas­tuul­li­suu­des­ta on pys­tyt­tä­vä ker­to­maan kai­kil­le sidos­ryh­mil­le – ei vain niil­le, jot­ka osaa­vat puhua vas­tuul­li­suus­jar­go­nia.

Sik­si vas­tuul­li­suus­vies­tin­nän osaa­jien mer­ki­tys on kas­vus­sa. Par­haim­mil­laan osaam­me kysyä, selit­tää, tul­ki­ta ja kiteyt­tää sen val­ta­van työn, jota yri­tyk­ses­sä teh­dään. Vas­tuul­li­suus­vies­tin­tä ei ole mitään raket­ti­tie­det­tä, mut­ta sii­hen tar­vi­taan ute­liai­suut­ta, roh­keut­ta ja kykyä näh­dä – ja ker­toa – se olen­nai­nen.

Onko vas­tuul­li­nen yhtä kuin val­mis?

Mut­ta mis­tä löy­täi­sim­me lisää rok­kaa ja roh­keut­ta vas­tuul­li­suus­vies­tin­tään? Väi­tän, että mei­tä rajoit­taa usein pel­ko, kos­ka ”kaik­ki ei ole vie­lä val­mis­ta” tai ”meil­lä tämä asia on vie­lä kovin kes­ke­ne­räi­nen”. Vas­tuul­li­suu­den roso­ja ja puut­tei­ta ei ker­ta kaik­ki­aan ole help­po nos­taa esil­le. On yksin­ker­tai­ses­ti hel­pom­paa kes­kit­tyä ker­to­maan vain sii­tä, mikä on men­nyt put­keen. Mut­ta samal­la jää ker­to­mat­ta sii­tä kes­ke­ne­räi­ses­tä ja kehit­tä­mi­ses­tä.

Vas­tuul­li­suus­työn kaik­kein tär­kein tavoi­te on kui­ten­kin teh­dä asioi­ta vas­tuul­li­sem­min, jot­ta meil­lä oli­si kes­tä­väm­pi tule­vai­suus. Kui­ten­kin usein juu­tum­me pyö­rit­tä­mään loop­pia vas­tuul­li­nen vs. vas­tuu­ton. Tul­kit­sem­me­ko ter­min ”vas­tuul­li­nen yri­tys” itse asias­sa aivan vää­rin?

Minus­ta vas­tuul­li­nen yri­tys pikem­min­kin ker­too haas­teis­taan ja sii­tä, mis­sä on eni­ten kehi­tet­tä­vää. Eikä ter­mi ”vas­tuul­li­nen yri­tys” tar­koi­ta, että kaik­ki oli­si täy­del­lis­tä tai val­mis­ta. Päin­vas­toin. Vas­tuul­li­nen yri­tys on sel­lai­nen, joka tekee työ­tä teh­däk­seen asioi­ta parem­min. Vas­tuul­li­suus on yri­tys­kult­tuu­ris­sa.

Sik­si vas­tuul­li­nen on eri­suu­ri kuin val­mis. Vas­tuul­li­suut­ta on kom­mu­ni­koi­da sii­tä­kin, mikä on kes­ke­ne­räis­tä.